Suoraan sivun sisältöön

Aava Uusikuu - Vedessä palaa - Musiikkia Mirkka Rekolan runoihin

Vedessä palaa-levy

Vedessä palaa – musiikkia Mirkka Rekolan runoihin on laulaja-lauluntekijä Aava Uusikuun ja äänittäjä-tuottaja Jouni Korhosen yhteisprojekti. Levy koostuu kymmenestä Uusikuun säveltämästä laulusta, jotka hän on sovittanut ja tuottanut yhdessä Korhosen kanssa.

Levy on toteutettu yhteistyössä lähes 30 soittajan ja laulajan kanssa. Kappaleiden sovituksissa soivat laulun ja pianon lisäksi muun muassa kantele, haitari, jousikvartetti, kuoro, bassoklarinetti, klarinetti, kontrabasso, rummut ja perkussiot.

Levyn runot ovat peräisin Mirkka Rekolan esikoiskokoelmalta Vedessä palaa (1954). Levy koostuu runokokoelman toisen osan runoista, jotka ovat levyllä samassa järjestyksessä kuin kokoelmallakin. Kyseessä on siis runokokoelman yksi osa saatettuna soivaan muotoon.

Levyn punaisena lankana ovat Rekolan runojen lisäksi laulujen tummanpuhuva ja herkkä tunnelma sekä kauniit melodiat. Musiikki on saanut tyylillisesti vaikutteita laulaja-lauluntekijä -perinteen lisäksi muun muassa klassisen musiikin, minimalismin, jazzin ja folkin piiristä.

Vedessä palaa -levy ei ole tyypillinen suomenkielinen runolevy. Musiikillisesti se poikkeaa aiemmasta perinteestä sekä laulajan ilmaisun että sovitustensa osalta. Ilmaisun pohjana on mielen sisäiseen maailmaan kääntyminen, hiljentyminen ja keskittyminen. Runojen herkkävireisyys, vivahteikkuus ja toisaalta myös niiden ilmaisema suuri tunne tulevat ilmi musiikin ja laulun laajalle ulottuvassa dynamiikassa – toisinaan lähes kuiskaten ja toisinaan suuriksi äänimassoiksi paisuen.

Vedessä palaa -levy ilmestyi 10.6.2011. Levynjulkaisukeikka oli Runokaupunki -tapahtumaan liittyvässä Runon yössä Tampere talossa. Levyn on julkaissut Uusikuun ja Korhosen oma levymerkki Astrofon.

Vedessä palaa -runot

Mirkka Rekolan Vedessä palaa -runoteos julkaistiin vuonna 1954, jolloin hän oli 23-vuotias. Aikanaan teos ei saanut laajempaa huomiota, vaikka kriitikot sitä kiittivätkin. Sen sijaan uusi sukupolvi on hyvää vauhtia löytämässä teoksen ja ymmärtämässä sen arvon. Jollain tapaa kokoelman runot tuntuvatkin sopivan tähän aikaan, kun ihmiset hakevat syvempää kontaktia niin tunteisiinsa kuin ympäröivään luontoonkin.

Vedessä palaa -kokoelman runoissa yhdistyvät kiehtovalla tavalla mielen sisäiset maisemat ja vahvat tunnetilat sekä luonnon kuvaukset. Runoista välittyy jokin sanomaton, pinnan alla kytevä, jota sanat hipaisevat vain sen verran, että pinta värähtää. Runojen tunneskaala liikkuu pienen vaahteran leikkivistä lehdistä aina suluttoman veden vyöryyn saakka. Runot koskettavat toisinaan hellästi, toisinaan ne pakahduttavat alleen.

Vedessä palaa -kokoelma on yksi suomalaisen runouden merkkiteoksista. Se on jokaisella lukukerralla uusia syvyyksiä aukaiseva teos – ja yksi tällä hetkellä luetuimmista 50-luvun suomalaisista runoteoksista.

Mirkka Rekola

Mirkka Rekola (1931-2014) oli Tampereella syntynyt runoilija. Rekola julkaisi 16 runokokoelmaa ja kaksi koottujen runojen kokoelmaa. Näiden lisäksi hän julkaisi muun muassa aforistisia kokoelmia ja esseitä sekä teki käännöksiä. Hän sai lukuisia kirjallisuuspalkintoja, esimerkiksi neljä valtion kirjallisuuspalkintoa ja Suomi-palkinnon. Vuonna 2000 Rekola sai kunniatohtorin arvonimen Helsingin yliopiston Filosofiselta tiedekunnalta.

Rekolan runoja on luonnehdittu vaikeasti lähestyttäviksi, mutta itse hän oli sitä mieltä, että hänet vain löytää hitaasti. Rekolan tekstit ja maailmankatsomus ovat vaikuttaneet moniin muihin kirjailijoihin. Hänestä on jopa sanottu, että hän on "runoilijoiden runoilija".

Kaiken kaikkiaan Rekolan runoja on vaikea lokeroida tiettyyn tyylilajiin kuuluviksi. Hänen runojaan voi luonnehtia moderneiksi, mutta silti hän ei esimerkiksi kaihda loppusointujen käyttöä. Hän ei olekaan antanut muotoseikkojen ohjata työtään. Mustavalkoinen ja lokeroiva ajattelu on ollut hänelle vierasta jo varhaiselta iältä saakka. Sen sijaan, että etsisi näennäistä tarkkuutta vastakohtien ääripäistä, hän löytää sisällön niiden välillä sijaitsevasta monimuotoisuudesta ja rikkaudesta.

Rekolan runoissa ja ajatuksissa on jotakin, joka syleilee ihmistä ja koko maailmaa – ja joka samalla osuu tarkasti maaliinsa ja liikauttaa syvältä. Hän on todennut: "Oliko samantekevää, että runo saattoi pysäyttää maailman hetkeksi. Ja onko se samantekevää nytkään, kun maailmaa viedään käsistämme."

Mirkka Rekola kertoo vaikutelmiaan Vedessä palaa -levystä

"Olin erittäin ilahtunut kuullessani nuoruuteni runoja esitettävän näin omaleimaisella tavalla. Laulujen tuore toteutus sai minut kuuntelemaan niitä ilman varsinaista nostalgiaa. Erityisesti minua ilahduttivat Aava Uusikuun ääni sekä laulujen melodiat ja rytmit.

Runojeni tunnelmat tulevat hienosti esille näissä sävellyksissä. Levyllä jokainen ääni, sana ja tavu tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoillaan – luontevasti ja pakottamatta.

Sävellyksistä löytyy itämaisia vaikutteita ja haitarivetoisista kappaleista myös ranskalaista chanson -perinnettä, josta olen mielissäni, koska moinen perinne on meiltä Suomesta lähes kokonaan puuttunut tähän asti.

Oli hienoa kuulla tämän ajan nuoren ihmisen esittävän oman nuoruuteni runoja. Ja on iloista, että runot jatkavat elämäänsä uudessa sukupolvessa." (15.4.2011)